Itse olen todella surkea valitsemaan minulle sopivia mitä tahansa värimeikkejä. Luomivärit ovat kaikkein pahimpia - sorrun ostamaan aina joko muiden kehuman mutta ei minulle sopivan sävyn tai sellaisen sävyn, joka on vain niin sievä purkissa, että se on pakkoostaa, vaikka väri näyttäisi hirveältä kasvoilla. Ja ei väliä, onko mulla jo sata samanlaista sävyä..

Toinen ansa, mihin aina sorrun, on hienot nimet. Olen oikeasti lähettänyt sähköpostia varmaan kahdellekymmenelle OPI:n jälleenmyyjälle Helsingissä etsittyäni sävy I'm a princess, you're not kaikista tietämistäni OPIa myyvistä liikkeistä ja vaivattuani Stockmannien myyjiä ikuisuuksia. Tämän sävyn toki olisi saanut netistä, mutta mun kortti ei toimi tuossa yhdessä kaupassa ainakaan. Tässäkään tapauksessa en ollut niinkään kiinnostunut sävystä, vaan lähinnä kynsilakan nimestä. OPI:lla on muutenkin superkivoja nimiä. Sen sijaan Meowin meikkipohjanimet ovat mielestäni jotenkin epämiellyttäviä, siksi vierastan niiden isompana tilaamista. Ja esimerkiksi Sandy fair on paljon kivempi nimi kuin jonkun ruman kissan nimi (tähän siis semmoinen huomautus että tykkäääääään kissoista miljardisti, mutta olen siamese/himalayan/chausie, ja nuo ovat oikeestaan söpöjä vain pentuina tai en osaa sanoa oikeestaan!) ja vielä Pampered puss, kuulostaa ihan terveyssiteiltä..

Poistuvat ja limited edition -tuotteet aiheuttavat mulle myös suurta tuskaa. Kävin yksi päivä hamstraamassa kolme Anytimen Mansikkajäätelö-huultenrajauskynää, kun niitä niin oli kehuttu - en ole ikinä käyttänyt Anytimeä ja huultenrajauskyniäkin mulla on ollut vain yksi. Tämä ainoa huultenrajauskynäni, MUS:in Soft onkin aivan täydellinen sävy huulilleni, kun taas tuo Anytime oli ehkä vähän liian kylmä. Niitä mulla on kuitenkin kolme kappaletta, pitää yrittää sitten lämmittää sitä vaikka huulikiillolla. Sitä toista ruskeampaa sävyä en kyllä uskaltanut ostaa, kun se ei ollut yhtään nätti paketissa - tosin todennäköisesti se olisi sopinut tuota Mansikkajäätelöä paremmin.

Tuolla reissulla ostin myös Lumene Berryfun-huulikiiltokynän Kalleimpani, joka oli liian vaaleanpunainen (tästä haluaisin tuon Sokea rakkaus -sävyn, uskoisin, että se sopisi minulle), sekä Lumenen Nude Touch -huulikiillon sävyssä Koralli, josta en muuten vaan välittänyt, se ei mennyt mielestäni nätisti huulille ja koostumus oli ikävä.

Haaveilen (niin kuin varmaan kaikki muutkin) heleästä, virheettömästä, tasaisen värisestä ja kirkkaasta ihosta. Itse en ole ollenkaan rusketuksen perään, vaan yritän lähinnä pysytellä mahdollisimman vaaleana. Heleyttä kasvomeikkiini ovat minulle ainakin tuoneet mineraalimeikit, mutta hyvällä ihon kunnolla on tietenkin valtava merkitys.

Varsinkin talvisin unelma-iho on kaukana. Ainakin omat kasvoni kuivuvat ja ovat kovin epätasaisen väriset. Toki teen kaikkeni pitääkseni ihon kauniina, mutta ihonhoitotuotteita olen vähän huono ostamaan ja kokeilemaan - esimerkiksi värikosmetiikkaa on vaan niin paljon kivempi ostaa. Olenkin jumittunut Nivean vaaleanpunaiseen kosteusvoiteeseen sekä luottovoiteeseeni Humektaniin ja talvisin Nivean Pampering honey maskiin, jota käytän yövoiteena. Tällä yhdistelmällä naama pysyy siedettävänä, mutta aina rasvat ei riitä.

Liikunnan ja vedenjuonnin sanotaan tekevän hyvää iholle. Rehellisesti sanottuna välttelen mitä tahansa liikuntaa kaikin keinoin, joten olen yrittänyt panostaa muihin keinoihin. Vedenjuonti on näistä merkittävin - liian vähäinen juominen näkyy heti kyllä ihossa. Toinen keino, jonka ainakin toivon auttavan, on vitamiinit. Yleensä juon vitamiinini porejuomana, suosikkini on Rainbown  monivitamiini lähinnä makunsa vuoksi. Siinä ei kuitenkaan ole hivenaineita, joten pyrin vaihtelemaan vitamiinimerkkiä silloin tällöin. Porejuomista pidän lähinnä sen takia, että muuten en joisi aamulla mitään, ja tuo tulee toki mukaan päivän nesteensaantiin. Noissa on kyllä makeutusaineita, jotka eivät mitenkään erityisen hyväksi ole, mutta itse koen ne aika pieneksi pahaksi.

Monivitamiinin lisäksi olen juonut silloin tällöin C-vitamiiniporetta. Se ei nyt varsinaisesti ole ihon kunnon vuoksi, mutta elän kovasti toivossa, että tuo ihmeaine vaikuttaisi myös ihoon. Onhan kaikkia C-vitamiini-ihonhoitotuotteitakin! Monivitamiiniporeissa tuota on myös, mutta moninkertaisesti vähemmän. Tietenkin olisi parasta saada vitamiinit hedelmistä ja vihanneksista, talvella se kuitenkin on vähän vaikeampaa.

Vitamiinien lisäksi ihon hyvinvoinnille merkittävänä pidän myös vihreää teetä, jota litkin säännöllisen epäsäännöllisesti mustan teen ja yrttiteiden lomassa. En ole ollenkaan kahvi-ihminen, mutta teetä tulee juotua päivittäin. Vihreän teen pitäisi olla hyväksi suunnilleen kaikelle, ja mm. tri Tolosen mukaan myös iholle. Toivon niin! Itse juon teeni haudutettuna, tykkään tällä hetkellä Forsmanin Strawberry fields -teestä, joka firman nettisivuilla näyttää olevan nimellä Mansikkapilvi.

Tässä esimerkki mielestäni nätistä ja heleästä ihosta (=pohjameikki) LimeCrimen meikkitutoriaalista. Hänellä on muutenkin mielestäni sieviä meikkejä esimerkiksi täällä, erityisesti tykkään tästä kuvasta.

Säädän vielä tätä blogipohjaa, pahoittelen rumuuksia!

Tänään pelästyin valtavasti, kun Mansikkanetin MAC-luomivärejä epäiltiin väärennöksiksi, niitä kun olen muutaman tilaillut ja postissa tulee vielä lisää. Nähdäkseni nuo ovat kuitenkin ihan aitoja, mahdollisesti ehkä kakkoslaatua. Otin muutaman kuvan, näistä siis Surreal (turkoosi) on netistä tilattu ja Vex on Pariisista.


(Klikkaa isommaksi) Tässä on värit kyllä niin perseellään kuin vain voi olla.



Myös tarra on eri päin Surrealissa kuin muissa MAC:n luomiväreissäni, tämä tuskin haittaa kuitenkaan!



Tässä oli ainoa löytämäni oikea ero, joka tosin on aika pieni, kannattaa klikata kuva suuremmaksi. Keskimmäisen Surrealin saranan kolo on paljon korkeammalla kuin muissa luomiväreissä, tämä sai minutkin epäilemään luomivärin olevan väärennetty.

Specktrasta luin, että Estee Lauderin edustaja oli myöntänyt Strawberrynetin MAC:ien olevan aitoja, tosin ns. harmaata kauppaa. Dermatologicaa olen kuullut myydyn myös tuolla väärennettynä, en kuitenkaan usko niiden olevan enää liikkeessä. Kakkoslaadulta nuo kyllä vaikuttavat, mutta siitä on mielestäni turha natista, yhtä hyviähän ne ovat ja kun halvalla myydään. Onneksi mulle ei sattunut mitään isompia kauneusvirheitä noihin, tuo Surrealkin on niin nätti sävy purkissa, että olisi harmi, jos joku pieni yksityiskohta pilaisi sen.

Pitkään olen värittänyt ripsiäni Lancômen Fatalella. Hetki sitten se pääsi loppumaan, enkä saanut aikaan joko ostaa uutta kappaletta tai vaihtoehtoisesti jotain muuta ripsaria. Tänä aikana käytin hätämascarana Lumenen Sky-fi:ä, jonka valitsemiseen ei ollut mitään muuta syytä kuin hinta. Tuo oli vähän onnetonta, mutta paremman puutteessa meni. Fatalesta taas olen pitänyt paljonkin, mutta kyllästyn helposti.

Viime viikolla oli kuitenkin aikaansaava olo, ja tilasin kehutun Diorshown. Eilen se tuli, ja tänään pääsin kokeilemaan. Olin toki kuullut Diorshown harjan olevan iso - pienisilmäisenä tämä sai minut epäilemään, ja mietin pitkään Diorshow Unlimitedin ja alkuperäisen Diorshown välillä. Pienenä harakkana päädyin kuitenkin Diorshowhon - siinä kun oli puolet enemmän sisältöä, vähän niin kuin saisi koko ripsarin puoleen hintaan! Tämän ajatuksen juolahdettuani päähäni en tietenkään voinut vastustaa kiusausta.

No, avattuani ripsarin olo tuntui lähinnä tältä:

Ripsivärin laittaminen on jostain syystä aivan mahdotonta minulle. Laitoin sen miten tahansa, on joko ala- tai yläluomi täynnä ripsaria. Tämän takia laitankin sen aina ensimmäisenä, ennen muuta meikkiä, jotta pystyn putsaamaan silmän vanupuikolla. Fatalea olen pitänyt aika näppäränä pienen harjansa vuoksi - tosin ennen en pitänyt sitä pienenä, vaan täysin normaalin kokoisena. Diorshown kokoista harjaa en hetkeen ole nähnytkään.

Sotkuahan siitä tuli, mutta lopputulos oli ainakin kelvollinen. Enempää en osaa vain yhden kokeilun perusteella sanoa, tällä kertaa en pistänyt merkille oikeastaan mitään muuta kuin harjan koon.